Selvästi tietokoneiden vaihtelu parantaa käteni elinkelpoisuutta. Vaikkakin tällä uudella läppärilläni lyön joka kerta huti, koska näppäimien välissä on hienosti designattua tyhjää tilaa. Olen varma, että tyhjän tilan takia näppäimet ovat pienemmät ja etäämmällä toisistaan kuin sellaisessa perusmallissa, jossa näppäimet ovat yhdessä kiinni. Ah, mielenkiintoista!

Ostin shampoota täyttöpulloon, myyjä ei osannut laskea, paljonko maksaa 215 ml (pulloni oli standardien ulkopuolelta) ja otti sitten hintaa vain kahdesta desistä. Huippua.

Sen jälkeen hiippailin pelastamaan erään vuosikymmen sitten saamani mukin, jonka kulta oli jättänyt entiseen työpaikkaansa "kun siitä oli korvakin liimattu ja kyllähän nyt mukeja saa aina". Toistin hänelle kolme vuotta sitten käymämme keskustelun ("saat tämän työpaikkamukiksi JOS tuot sen ehjänä takaisin!"), minkä jälkeen hän löysi etäisiä muistikuvia, että näin tosiaan oli. Menin sinne hänen entiseen työpaikkaansa, kaikki ovet olivat auki, menin suoraan henkilöstön keittiöön ja siellähän se muki oli odotellut tiskikaapissa. Nappasin sen reppuuni, kukaan ei huomannut mitään, mietin mitä muuta voisin ottaa (en ottanut mitään kuitenkaan).

Melkein liian helppoa. Mutta harvoin on tee maistunut näin voittoisalta!

Sitten jäin pohtimaan mahdollisuutta hiippailla erilaisiin toimistoihin vaihtamaan ihmisten mukeja toisten toimistojen mukeihin. Ajatelkaa, miten hienoa se olisi. Mutta älkää nyt ihmeessä tehkö mitään sellaista (tiedän, että olette yllytyshulluja).