Onnea, Ugus!

En muista koskaan viettäneeni TUOTEn synttäreitä, mutta ellen aivan väärin muista, TUOTE sai alkunsa samoihin aikoihin kuin Silmis, joten oletan että minäkin saan kerjätä onnitteluja. Paljon olen historiaani deletoinut täältä (en tarpeeksi kuitenkaan), mutta eka päivitys on yhä jäljellä.

Äh! Synttäri onkin vasta 23.12.! Turhaan minä vielä täällä kärkyn. (En tajua, miksi olen aloittanut blogin jouluaatonaattona.) (Tajuanpas! Minullahan on ollut nettiyhteys kotona vasta kesästä 2006 lähtien, joten olen tietenkin odottanut, että olen mennyt jouluksi vanhempieni luo ja aloittanut blogin siellä! Nyt muistankin! Kirjoitin näitä päivityksiä käsin paperilapuille, joita kannoin mukanani eri paikkoihin, joissa oli netti. Ah, käsin kirjoitettu blogi...)

Nyt kun taas katselen tuota ekaa päivitystä, niin olen ihan samassa pisteessä kuin silloin. Tosin hiukseni eivät ole tasapitkät 3 mm, vaan päältä pidemmät! Olen edennyt elämässäni. Enkä osta enää miesten farkkuja enkä ole kännissä, ikinä. Kahvia pystyn juomaan noin puoli desiä viikossa, jos en halua mahaani hullun kipeäksi.

Niin että jos jo alun perin olin laimea, olen yhä laimennut siitä. Hienoa!

Yksi laimeuden oire on se, että kun sain työhön ja opiskeluun raivattua parin viikon pakkoloman (josta eka viikko meni siihen, että mikään, mitä tein yhdelle kirjoittamalleni jutulle, ei kelvannut ja olen fiksannut sitä joka päivä koko viikon ajan), vietän vapaapäiväni siivoten. On kuulkaa älyttömän nautinnollista hangata kylppärin kaakeleita sienellä. Ja käynnistää uusi imuri, joka on sata kertaa hiljaisempi kuin se, jonka ostin vuonna 2004 opiskelijakämppään, ja joka minikokoonsa nähden on joutunut imuroimaan ihan järjettömän neliömäärän vuosien mittaan (joku opiskelija osti sen juuri muutamalla eurolla, joten lomalle ei imuriparka pääse vieläkään).

Siivoamisen ohessa olen vähän kirjoittanut kaunokirjallista pläjäystä, johon sain idean heinäkuussa, mutta jonka ääreen en ole ehtinyt istahtaa. En tiedä, tuleeko siitä mitään (viime vuonna tähän aikaan julistin kirjoittavani mestariteostani, ja olen edelleen sitä mieltä, että sellaisen kirjoitin, mutta tämä teksti pukkaa itseään huomattavasti hillitymmin tykö).

Semmosta vaan, kuulkaa!

PS Nyt kun minulla on läppäri, menen sen kanssa kirjoittamaan paikkaan, johon nettipiuha ei yletä. Parantaa keskittymistä kummasti! Jo tämän takia kannattaa pitää kotona langallinen yhteys. Muista syistä en edes aloita.