Syksy on mennyt niin kiireessä, etten ole ehtinyt hämmästellä miten lämmin marraskuu on. Minusta on lähinnä omituista, että kesä jo loppui. En ihan ehtinyt vielä mukaan siihenkään.

Olen onnellinen kiireessä. Muistan sen nyt. Kiire luo illuusion tarpeellisuudesta. Vuodet ilman kiirettä (joita moni minulta kadehti) tuottivat silkkaa maailmantuskaa, kun tarpeettomuuteni oli niin selvästi näkyvissä.

Tosin sitä ei koskaan tiedä, milloin on tarpeellinen. Tänäänkin minut pysäytettiin ja kiiteltiin ajat sitten toiseen blogiini kirjoittamastani jutusta. Niin että. Vaikka sitä luulisi olevansa niin yksin, joku joskus lukeekin.

Minulla on huono omatunto: viisibloginen elämä ei sovi tähän kiireeseen.

Bussikuski hymyili minulle jotenkin iloisesti ja päättelin heti, että se johtui siitä, että käytin ripsiväriä eka kertaa tänä vuonna (ripsivärini on vuosia vanha; se ei oikein kulu kun sitä käyttää kerran vuodessa). Lupasin itselleni, että käytän värin loppuun, mutta jaksan ehkä viikon. (Minulla oli ripsiväriä, koska menin valokuvattavaksi. Kuvaajan persoonallisuudella on kauheasti merkitystä. Tyly kuvaaja saa minusta hätääntyneen näköisiä kuvia, eilinen kiva kuvaaja sai hymyilevän, iloisen kuvan.)

(Taiteilija sanoi tänään, että meditoivilla ihmisillä on salaperäinen hymy. Mietin heti, onko minulla. En ehkä ole meditoinut tarpeeksi. En tosin tunne enää sellaista tilaan asettumisen paniikkia kuin ennen. Olen päättänyt, että kaikki on samaa enrgiaa, joten ei edes ole mitään tilaa, johon asettua.) (En lipsahtanut murehtimaan edes eilen, kun minulle vihjailtiin, että osaan peittää läskini hyvin. Miksi naiset sanovat toisilleen aina tällaisia asioista? Kehuvat, muka, mutta piikittelevät. En koskaan unohda näitä klassikoita vuosien varrelta, kuten muka kateellisena lausuttu: "Olispa mullakin tollanen iso perse kuin sulla!") (Pidän itsestäni nykyään, joten nauran tällaisille.)

(Eilen tajusin, että olen nykyään hullun onnellinen sen takia, että elän nyt-hetkessä. Aina kun stressaannun tai suren tai ahdistun, ajattelen: on vain tämä hetki, voin vaikuttaa vain tähän hetkeen. Ja siihen loppuvat huomisen murheet. Ja olen taas hullun onnellinen.)