Annoin kurssipalautteen luennoista, joilla olen käynyt. Olen kriittinen opiskelija; ainut mistä olen yliopistossa innostunut on palautteen antaminen. Mikä vallan tunne! Mutta tajusin sen lähetettyäni, että kun valitin kaikesta, mitä luentosarjalla tapahtui, taisin valittaa myös yhdestä asiasta, jota ei tapahtunut. En ole varma. Nyt luulen, että tämä lapsus söi koko harkitun palautteeni uskottavuuden. Kökköä. (Minulle käy aina näin, kun täytän jotain nettilomakkeita. Innostun kirjoittamaan kaiken, mitä keksin ja klikkaan lähetä-nappia ennen kuin tajuan mitään. Käsintäytettäviin lomakkeisiin sen sijaan harkitsen jokaisen sanan.)

Minulla ei ole oikein mitään asiaa. Olen väsynyt kirjoittamaan. Eilen tajusin, että minulla ei ehkä enää koskaan ole mitään asiaa, ja se tuntui helpottavalta.