Menen vielä aikuisenakin samoihin ansoihin kuin lapsena. Tytöt asettelivat sanansa niin, että siinä oli aina riidan mahdollisuus. Jos joku sanoi "sain yllättävän hyvän numeron kokeista!" oli vaarassa. Jos sanoi "niin" sai ensimmäisen puhujan kimppuunsa siitä että "ai, susta on yllättävää että mä sain näin hyvän numeron?!" ja jos sanoi "ei kai" sai hänet kimppuunsa "ai, eikö tää ole susta hyvä numero?!"

Aikuiset naiset tekevät ihan tätä samaa. Asettelevat sanoja. Kuuntelevat rivien välejä.

Ja minä astun aina ansaan, ja ihmettelen, miksi saan ihmiset kimppuuni kun vastaan heille sillä oletuksella, että se, mitä he juuri sanoivat ääneen, on totta. Ei se koskaan ole.